SIDOTUT -Järjen ja tunteen tyttäret II

”Jär­jen ja tun­teen tyt­tä­ret näy­tel­män jat­ko-osa Si­do­tut Po­rin Te­at­te­rin pää­näyt­tä­möl­lä on vä­ke­vää ja elä­män­ma­kuis­ta draa­maa. Näy­tel­män ker­ron­ta ete­nee hy­vin elo­ku­va­mai­ses­ti. Sekä koh­tauk­sis­ta et­tä tun­nel­mas­ta toi­seen siir­ry­tään sau­mat­to­mas­ti. Jär­ki ja tun­teet su­lau­tu­vat yh­tei­sek­si ko­ke­muk­sek­si. Tolp­pa­nen la­taa hie­nos­ti il­mei­siin ja elei­siin tu­kah­du­tet­tu­ja tun­tei­ta. Traa­gi­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta huo­li­mat­ta näy­tel­mäs­sä on myös hie­no­vi­reis­tä ja läm­min­tä huu­mo­ria, jota vil­je­lee eri­tyi­ses­ti An­nan äi­tiä näyt­te­le­vä Miia Lindst­röm. Pa­pu­nen heit­täy­tyy roo­liin­sa koko tun­nes­kaa­lal­la. Halt­so­nen ruu­miil­lis­taa em­pa­ti­a­ky­vyt­tö­myy­den jää­tä­vän vah­vas­ti. Lii­ku­tel­ta­vil­la viit­teel­li­sil­lä ra­ken­teil­la luo­daan näp­pä­räs­ti eri­lai­sia huo­ne­ti­lo­ja ja nä­ky­miä. Tee­mu Loi­kak­sen suun­nit­te­le­mas­sa mi­ni­ma­lis­ti­ses­sa la­vas­tuk­ses­sa on usei­ta hel­miä. Pro­ji­soin­nit liit­tä­vät ko­ko­nai­suu­den his­to­ri­al­li­seen vii­te­ke­hyk­seen ja mu­siik­ki su­lau­tuu sau­mat­to­mas­ti ker­ron­taan.”
Satakunnan Viikko 11.11.2020 / Tarja Tiilimäki

Lue teatteriarvostelu:
Paljon Melua Teatterista 27.11.2020 >>