PALA PALALTA POIS – Äiti, tytär ja Alzheimer
Aktiivinen ja terve äiti on alkanut unohdella asioita. Sitten hän saa muistisairausdiagnoosin. Tytär aloittaa ponnistelun taudin hidastamiseksi, mutta joutuu toteamaan vuoden kuluttua, että äiti ei pärjää ilman apua. Kun kutsumusammatissaan työskentelevä hoitaja joutuu vanhustyön kehittämissuunnitelmien vuoksi jättämään äidin hoidon, seuraa romahdus.
Porin Teatterin pienellä näyttämöllä ensi-iltansa saava Pala palalta pois – Äiti, tytär ja Alzheimer on Anneli Kannon kirjoittaman romaanin Pala palalta pois – Kertomuksia Alzheimerin taudista (Gummerus 2013) pohjalta dramatisoitu näytelmä. Teos kuvaa vahvasti ja kaunistelematta muistisairauden vaikutuksista niin sairastuneeseen kuin häntä hoitavaan omaiseen. Monien tarinoiden muodossa eteemme avautuu muistisairaus kaikessa rajuudessaan. Pala palalta pois ei kuitenkaan ole sairaskertomus. Esitys liikuttaa, naurattaa, ottaa kantaa äärimmilleen kilpailutetun kotihoidon tasoon ja omaishoitajan raskaaseen arkeen.
Teos pohjautuu Anneli Kannon omakohtaisiin kokemuksiin ja on siksi niin tunnistettava, kaikessa kirpeydessäänkin lämmin, humoristinen, ihmistä kunnioittava ja ennen kaikkea lohdullinen.
Katsojakommentteja
”Alzheimer-tarinoista syntyi tunteisiin vahvasti vetoava, kantaaottava näyttämöteos.
Heini Tolan dramatisoimassa ja ohjaamassa esityksessä käydään läpi koko taudin kuva sairastuneen ja läheisen näkökulmasta. Esitys ottaakin voimakkaasti kantaa hoitokäytäntöihin ja äärimmilleen kilpailutettuun kotihoitoon. “Jos hoito ei riitä, tilatkaa lisäpalveluita”, toteaa palveluntarjoaja. Tytär uupuu, kun pitää hoitaa työ, koti ja huolehtia äidin asioista. Tuttua?
Heini Tola ohjaa tarkasti. Mirva Tolppanen tekee taitavaa, sisäistettyä näyttelijäntyötä muistisairaan äidin roolissa. Myös Maria Pere tavoittaa tyttären repivän vihan, surun ja tuskan.
Ia Ensterän modernin pelkistetyssä lavastuksessa näyttämö on vuorattu vanerilla, jonka pinnalle on maalattu hermosoluja muistuttavaa rihmastoa. Sen lisäksi näyttämöllä on vain muutama siirreltävä elementti. Visuaalisuutta tuovat projisoinnit. Yhdessä Salla Markkasen rikkaan äänimaailman kanssa ne muodostavat eheän kokonaisuuden.
Alzheimer on raskas aihe. Siitä on kuitenkin tehty elämänmakuinen teos, jossa on myös vapauttavaa huumoria.”
Satakunnan Kansa-Länsi-Suomi 16.11.2024
Olin eilen katsomassa ”Pala palalta pois”. Harmitti, että taputtaminen jäi minimaaliseksi. En vain itkun pidättämiseltä ja kyynelten pyyhkimiseltä siihen kyennyt. Suurkiitos koko joukolle loistavasta esityksestä!
Katsojakommentti 1.12.2024