Mummola
Joka joulu sisarukset Susanna ja Helena palaavat perheineen vanhempiensa kotiin. Isoäiti Ella kantaa huolta, isoisä Lasse elää menneissä merimiesvuosiensa muistoissa, ja sisarukset ajautuvat yhä uudelleen vanhoihin asetelmiinsa. Vain lapset näyttävät kykenevän heittäytymään hetkeen, nauramaan ja nauttimaan. Ympärillä maailma kulkee omaa rataansa ja muistuttaa todellisuudesta, josta mummola on vain väliaikainen suojapaikka. Joulun jälkeen jokainen palaa arkeensa – kunnes on taas aika kokoontua saman katon alle.
Mummola on elämänmakuinen ja tragikoominen tutkielma perheestä ja suvusta juhlapöydän äärellä. Herkät jännitteet heräävät eloon, kun muistot ja nykyhetki kietoutuvat toisiinsa. Kolme sukupolvea kokoontuu saman katon alle – toisinaan toisiaan kohti, toisinaan toisiaan vältellen. Sisarukset kamppailevat rooliensa, odotustensa ja pettymystensä kanssa, ja samalla paljastuu, kuinka vaikeaa on olla aidosti läsnä toisilleen niin arjessa kuin juhlassa. Kaiken taustalla sykkii kaipuu yhteyteen, joka on yhtä aikaa lähellä ja tavoittamattomissa. Draaman rinnalla kulkevat huumori ja lämpö: pienten hetkien hauskuus ja koskettavat oivallukset.
Jarno Kuosan ohjaus tuo näyttämölle kauniin ja visuaalisesti vahvan maailman: joulun tunnelmat, perheen sisäiset sävyt ja herkät kohtaamiset, joissa nauru ja kyyneleet kulkevat rinnakkain.
Porin Teatterissa kantaesityksensä saava Mummola perustuu Tia Kouvon käsikirjoittamaan ja ohjaamaan samannimiseen elokuvaan (2023), joka palkittiin mm. Vuoden elokuvan, Parhaan ohjauksen sekä Parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinnoilla. Elokuva valittiin myös Suomen Oscar-ehdokkaaksi kategoriassa Paras kansainvälinen elokuva.
Haastattelussa mummoa näyttelevä Miia Lindström
Kulttuuritalo Annis ja Porin Teatterinuoret olivat alkusysäys. Lahden kansanopiston teatteritaiteen linja lukion jälkeen oli lopullinen tuuppaus, koska sen vuoden jälkeen hain Teatterikorkeakouluun.
Esität Mummola -näytelmässä itseäsi vanhempaa henkilöä. Onko eri-ikäistä roolihahmoa haastavampi työstää ja miten yleensäkin valmistaudut uuteen rooliin?
Siinä mielessä vanhempaa henkilöä harjoitellessa on haastavampaa kun pitää roolia rakentaessa ottaa huomioon vanhuuden tuomat haasteet, mutta ei niin, että näyttelee ainoastaan vanhaa. Jokainen rooli on aina omanlaisensa prosessi. Rooli rakentuu suhteessa tekstiin, tilanteisiin ja vastanäyttelijöihin. Tässä mummoa esittäessä käytin materiaalina myös oman sukuni naisia.
Kenet nimeäisit esikuvaksesi näyttelijöiden joukosta – kotimaisia tai kansainvälisiä?
Tämä on aina niin vaikea kysymys, koska upeita näyttelijöitä on niin paljon. Mummola hengessä nostan nyt Leena Uotilan, kävin juuri katsomassa Teräsleidit 2. Lisäksi, jos olisi kaikin puolin yhtä upea kuin Seela Sella melkein ysikymppisenä, niin siinä on tavoittelemista.
Onko sinulla jokin tapa tai rituaali, jonka teet aina ennen esitystä?
Koko esitykseen valmistautuminen muodostuu joka kerta rituaalin omaiseksi toiminnaksi, joka toistuu samalla tavalla, eikä sitä voi muuttaa, tai jotain voi maagisesti mennä pieleen. Lisäksi tarvitsen yksinäisen hetken aina ennen joka esitystä, jolloin keskityn.
Millaisia rooleja haluaisit tulevaisuudessa tehdä?
Mitä vaan! Tämä on niin mahtava ammatti kun voi elellä kaikenlaista elämää täällä lavalla.
Kerro jokin esitykseen liittyvä kommellus, joka on jäänyt mieleesi?
Idän pikajunan arvoitus -näytelmässä, yhdestä joukkokohtauksesta muodostui sellainen, että useammassa kuin yhdessä esityksessä oli lähellä monta kertaa koko porukan totaalinen repeäminen nauruun. Jouduimme jo hiukan välttelemään toisten katsetta. Tämä kertoo myös siitä, kuinka kivaa tämän porukan kanssa yhdessä on tehdä tätä työtä. Tiedoksi: Kohtaus pysyi joka kerta kasassa.
Näyttelit Neumannin äitiä vuonna 2024 valmistuneessa Levoton Tuhkimo -elokuvassa. Millaisia muistoja sinulle jäi elokuvan kuvauksista Porissa?
Se oli hauskaa, ”omalla kielellä” eli ihanalla porin murteella näytellä ja varsinkin kun näyttelin siinä äitiä, sekä parikymppisenä, että oman ikäisenä. Siinä nuorennettiin, kun tässä Mummolassa vanhennetaan. Porilaiset ottavat aina kaiken niin omakseen, että tulivat katselemaan kuvauksia hyvin läheltä ja hakivat muitta mutkitta kuvausryhmän cateringistä kahvia itselleen.
Näyttelijäntyön ohella toimit gestalt- eli hahmoterapeuttina. Mistä on kyse ja miten aikanaan päädyit hahmoterapian pariin?
Gestalt- eli hahmoterapia on psykoterapian muoto, jonka kulmakivet ovat tietoisuus, kontakti, tässä hetkessä oleminen ja vastuunotto. Alkusysäys oli näyttelijäntyön kurssi, jonka vetäjä oli opiskellut hahmoterapiaa. Nämä kulmakivet toteutuvat myös hyvässä näyttelijäntyössä. Jokainen tietää kuinka vaikeaa on olla todella läsnä hetkessä, sen sijaan eletään menneessä tai murehditaan tulevia. Tai kuinka vaikeaa on uskaltaa mennä juuri sitä kohti mitä haluaa, jos edes tietää mitä haluaa, tai että otamme vastuuta teoistamme tai tekojemme seurauksista, ilman että syytämme muita tai vaikka olosuhteita.
Miten rentoudut, kun olet täysin vapaa teatterista ja muusta työstä?
Katsojakommentteja
Oli hyvä. Tykkäsin!
Katsojapalaute 15.1.2026
Kannattaa mennä katsomaan. Porin Teatteri taas onnistunut tuomaan uutta otetta lavalle. Näytelmän toteutus viihdyttää monipuolisella visuaalisella toteutuksellaan. Tämä myös haastaa..vakavien aiheiden käsittely ajoittain lähes räävittömällä tavalla katsoi minua suoraan silmiin, voinko nauraa, pitäisikö jo itkeä? Katkeran suloista ja niin nostalgista 70- luvun lapselle.
Katsojapalaute 20.1.2026
Paikka oli mitä mainioin. Sai rauhassa katella ja kurkistella muita katsojiakin näytöksen alussa ja väliajalla. Itse esityksessä oli mielenkiintoisia ratkaisuja. Nosti moni kohtaus kipeitä asioita ilmeisesti pintaan. Muut nauro niin mä itkin :). Mutta oli kokonaisuudessaan oikein hieno esitys.
Katsojapalaute 20.1.2026
Mummon roolissa nähdään uskottava Miia Lindström. Ensi-illassa yleisö nauroi paljonkin vaikkapa perhejoulun käänteille, mutta itse vastaavan, alkoholin varjostaman joulun elänyt ei ehkä nauranutkaan. Tämäkin on teatterin tärkeä tehtävä: yhdelle katsomisen kokemus voi olla terapeuttinen, toiselle se voi tuoda tietoisuuteen sen, että on olemassa erilaisia elämiä. Ihmissuhteet ovat harvoin täydellisiä ja ulkoisesti pahikselta näyttävässä henkilössä on hyvätkin puolensa ja päinvastoin.
Satakunnan Viikko 22.1.2026
Ohjaaja Jarno Kuosa, joka toi Poriin aiemmin persoonallisen tulkinnan Tulitikkutehtaan tytöstä, elävöittää kohtauksia visuaalisilla ratkaisuilla, liikkeellä ja harkituilla pysäytyksillä. Mummolaa on kuvattu tragikoomiseksi perhetutkielmaksi. Näytelmä on elokuvaa komediallisempi, ja sen huumori nojaa tilannekomiikkaan ja sketsimäisiin hetkiin. Näyttelijäntyö on kautta linjan osaavaa, ja erityisesti Lindström tekee ikääntyneenä Ellana hienovaraisen ja uskottavan roolin.
Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 22.1.2026